Erään "hullun" anatomiaa

Se oikea haamumunkki

Huomasin, että olin viime Hullujen päivien aikaan aloittanut tämän pohdinnan. Jatkan sitä nyt, koska asia on jälleen erittäin ajankohtainen. Hullut päivät, hullarit - ne ovat täällä taas. Toiset eivät astu edes samaan suuntaan keltaisten päivien aikaan, mutta itseni aina Hullujen päivien aikana paikalle pistän. En jonota matkoja, mutta aina siellä katalogissa jotain pakollista ostettavaa on. 

Muutama juttu on tänäkin keväänä haettava keltaisiin kasseihin, mutta se mikä minua todellisuudessa suuresti jännittää on se, miten haamumunkkia on näpelöity. Olin viime kerralla suorastaan järkyttyneessä tilassa, kun munkkien tilalla oli haamutorttu. WTF? Ei näin. Haamumunkin kokoakin on varioitu. Se on ollut tavallisen pyöreän munkin kokoinen, paitsi sisällä ollut hilloa (ks. kuva). Ei näinkään.  Ei tarvita mitään Hulluja berliiniläismunkkeja. 

Väärät Hullut munkit.

Tämän vuoden katalogissa on ne Runebergin torttu haamutortut - eiiii! ja sitten ne leivoshaamut - eiii niillekin!  Aidon Hullun haamumunkin tulee olla se jättiläismunkki, josta sormet jää rasvaiseksi, kun sitä halkoa pitelee hetken käsissään. Sen sisällä on oltava vaniljatäyte. Ei mikään muu. Katso ensimmäinen kuva ja paina mieleesi.

Sitä originaalia haamumunkkia myydään 5 kpl laatikoissa Tämä ei ole hyvä bikinikelejä ajatellen. Lapset nuoleskelevat sen keltaisen sokerikuorrutteen munkin päältä, mutta jättävät sen muuten lojumaan, kunnes äiti iskee hampaansa  ennalta arvaamattoman munkin selkään. Creepy. Minun suosikkikohtani on se vaniljasisus. Pahapaha.

Montaa hulluutta on tarjolla ja siinä on monta liikaa. Ei pitäisi antaa vaihtoehtoja, on liikaa mahdollisuuksia, että menee taatusti pieleen.

Nämä mahdollisuudet onnistua - tai epäonnistua kuitenkin saatavalla vain kaksi kertaa vuodessa Hulluilla päivillä - Can't miss it!