Vimman maksiruttu ja arjen startti

Ei helkkari, mullahan on maksihame, ihana Vimma!

Arki on polkaistu käyntiin. Aamulla havahduin viileään tuulahdukseen fillarin selkään hypätessäni. Varjele, onko kesä jo menossa ohi, kauhuissani ajattelin. Huristelin mittarin ohi, joka näytti lukemat +22 astetta klo 07.25. Ehkä ei sittenkään. Kohta olikin jo se tuttu, turvallinen hiki. Huh! 

Pehmeä alku. Työt alkoivat tiistaina, etäpäivien saldo: puolitoista. Tänään jo kuitenkin jotain töiden tapaista. Epävarmuuden sietäminen on uudessa työssä se tärkein taito. Mistään ei tajua mitään, mutta tulosta tulisi pikku hiljaa syntyä. Kalenteri on jo kahden sivukääntämän päästä ihan tukossa. Asioiden haltuunottoa odotellessa.

Maanantaina se on sitten se todellinen tulikoe. Lapset päiväkotiin. Esikoinen eskariin ja kuopus uuteen ryhmään. Odotettavissa jännää, sanotaanko tässä kohtaa ihan vaan näin.

Sitä ennen, lomaillaan vielä hetki... levollista viikonloppua!