Salajäätelö

- Nonytnetuli! Äkkiä! Jäätelö!

Hei,

välitän eiliset terveiset kotoa, olin yksin - arvasitko? Kuvassa jäätelö, joka on juuri saatu kääreestä, ajateltu ottaa koivet-sohvalla-tässä-sitä-vaan-chillataan -kuva ja silloin ovi käy. Siinä ei paljon uutta otosta tärähtäneen tilalle napattu. Lapset olivat itse olleet juuri hoplopissa vetämässä sokeriöverit, vaan äiti se ekana oli miettimässä, minkä sohvatyynyn taakse saa tuikattua aarteensa. Tokenin onneksi ja söin jäätelön ihan muina naisina, tosin keittiössä ja hiukan hotkien eli en suinkaan alkuperäisasetusten mukaisesti chillaten sohvalla. Tämä ei-täällä-äiti-ole-herkutellut-yksin -syndrooma jatkuu varmastikin vanhemmuuden läpi.

Tällä viikolla on taas hartiaseutua kirrannut ja päässäkin on huipannut, joten huominen etäpäivä ja viikonloppu on enemmän kuin tervetullut. On ollut kiirusta, kuten Instastoriesista on ballerinojen asennosta tämän saattanut siellä kurkkijat havaita. Illalla olisi ollut aikaa ja jopa kehotus mennä salille, mutta puhuin pitkän puhelun rakkaan siskon kanssa ja sen jälkeen nappasin jäätelön kouraan. Salille sitten taas vaikka viikonloppuna. 

Viikonloppuun siirtyy arjesta niin paljon to-doota, jotka onneksi yhtä helposti siirtyy seuraavaan viikonloppuun, jos jää tekemättä. Yhtään ylimääräistä kierrosta en halua lisätä sellaista asioista, jotka eivät ole ihan pakollisia, vaikka samaan aikaan tiedän, miten hyvää saliterapia tekee, vaikka siellä vain venyttelisi niskaa. No huomenna sitten.