Dreaming of....

kuva

Uusi viikko on taas startannut. Lämpö on varovaisesti palannut, ainakin tänne etelään, mutta taikauskoisena pidän vielä toppakamat valmiuksissa eteisessä. Tänään oli suorastaan kuuma kotimatkalla. Don't be fooled, sanoo sisäinen pessimisti. 

Äitienpäivää vietimme juhlan kunniaksi kesämekossa ulkoillen. Minä sain ihanan aamiaisen ja muistamisia, vaikka lauantai menikin räyhätessä. Tuntuu - turhan useinkin, että olen maailman ärsyttävin äiti, koska jaksan jäkättää jo-ka i-ki-nen päi-vä - ja vielä moneen kertaan tavaroiden paikoilleen laittamisesta. Viesti ei ole edelleenkään mennyt perille, vaan joka ikisestä tavarasta täytyy sanoa e-rik-seen. Tänään otin avuksi pitkästä aikaa jätesäkkiuhkailun. Toivon, että jonain päivänä tämä jäpätys kantaa hedelmää, vaikka olisi vain kiva lakata tämä ainainen kiristely, ei ole kivaa. 

Olen vakavasti pohtinut, kuinka paljon eliniänodotukseeni vaikuttaa heikentävästi tämä siivoamisesta tappelu, joka nostaa verenpainetta taivaisiin. Nyt olen vakavasti harkinnut siivoojan palkkaamista. Kynnys on suuri, koska sitä helposti pitää itseään totaaliluuseerina, koska tuntuu, ettei selviä yhden kolmion siistinä pitämisestä. Samaan aikaan siinä ei ole mielestäni mitään järkeä, että joka hetki jossain on kohta, joka pitäisi hinkata. Puhumattakaan siitä, että suurimman kriisin avioliittoomme aiheuttaa tappelu siitä, kuka on jo siivonnut sitä ja sitä ja mitä vielä pitäisi siivota ja kuka sen tekisi. Lisäavun palkkaaminen omaan kotiin vaatii kuitenkin harkintaa, koska onhan se myös taloudellinen investointi, mutta kyllä mieli tekisi.

Miten on? Kuinka moni on nostanut kädet pystyyn tämän asian edessä, ryhtynyt mukavaksi ja rennoksi ihmiseksi ja tilannut siivojan kotiin?