64 pv kesälomaan
Huraa, "vain" 9 vk kesälomaan. Sen voimin (eikä minkään muun) tässä nyt aherretaan. Taustatiedoksi: ajauduin viime syksynä pirullisten yrityskonsulttien kieroon maailmaan. Vilpittömin silmin ja idioottimaisen naivisti ajattelin, että wou, mahtava homma, kun pääsee tutustumaan moniin erilaisiin yrityksiin ja oppimaan miten työyhteisöjä käytännössä kehitetään. Pohdin gradussani työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja olin etsinyt vastaavaa työtä, vaan tässä valinnassa mentiin metsään oikein rytinällä.
Totuuden nimissä on sanottava, että työhän voisi olla mielenkiintoista, jos toimintatavat (ja työtehtävät) olisivat täysin erilaiset mitä ne nyt ovat. Kaiken takana on siis Esimies ja hänen linnunratoja hipovat täysin absurdit ajatuksensa. Viittaan blogissani jatkossa häneen nimellä "puheen_johtaja", koska siihen liittyy niin hauska tarina, että alkaa aina naurattamaan, vaikka kuinka päätä kiristäisi. Viiva puheen ja johtajan välissä viittaa siihen, että hänen oikeakielisyytensä on enemmän kuin usein täysin pielessä. Lisäksi hän nimitti itseään kyseisellä tittelillä - ajatusmerkkien kera - :) eräässä asiakkaan viestissä. Jesus, Maria ja Magdaleena, että on välillä tosi vaikeaa pitää pokka, kun puheen_johtaja heittää vähän ajatuksia ilmaan tai kuten hän itse sanoisi, "pallottelee" niitä.
Aloitin tämän blogin, koska jäin eilen ihan yksin tuonne työhelvettiin. Yksin tarkoittaa sitä, että puheen_johtaja antoi potkut työkaverilleni, josta tuli minulle kovin rakas. Hänen kanssaan jaoimme tämän tuskaisen taipaleen viimeisen neljän kuukauden ajalta. Hän oli ainoa syy, jonka vuoksi jaksoin töihin joka aamu kammeta. Potkut tulivat siitä, että tämä rohkea, upea, ihana, kaunis ja aivan mahtava tyyppi laittoi usein puheen_johtajalle jauhot suuhun ja yksinkertaisesti hänen verbaalinen kyvykkyytensä ei yltänyt kollegani tasolle. Siis kun ei ihan niitä välkyimpiä tyyppejä ole, niin minkäs teet, potkut on silloin varmaan ainoa oikea vaihtoehto. Go figure. Tapa, jolla potkut hoidettiin, oli niin oppikirjamatskua siitä, miten ei koskaan saisi tehdä. Varsinainen kosto meidän puheen_johtajalta. Vaan niinhän sitä Ameriikoissa sanotaan, että "What comes around, goes around". Uskon vahvasti siihen ja se himpun verran lohduttaakin.
Kyllä meillä oli monet naurut, kun puheen_johtaja oli taas keksinyt jotain mitä voi "implementoida". Tuo konsulttilingo on niin omaa luokkaansa. Rakas partnerini joutui siis lähtemään "per heti" ja itse jäin shokkitilassa ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Meille tuli jokin aika sitten apulainen tekemään robotin duunia ja kysyin, että miltä on parin viime päivän aikana työilmapiiri vaikuttanut. Vastaus: "Ihan ok." Siis täh? Kysyinkin, että eikö ole tuntunut hurjalta, kun päät tippuvat tuosta vaan ja tosi dramaattisin kääntein. No tämä Hevonen (sori vaan) osasi sanoa vain, että "No ei taida monessa paikassa pitkiä juttuja nykyään ollakaan." Siis haloo, torvi. Ihan täysi mäntti. Laskelmoi varmaan mielessään, että hyvä juttu hänelle. WROOONG! Tulen tekemään kaikkeni, että en ole ainakaan yhtään kiva, mitä yleensä aina olen (ja lisäksi aivan huipputyyppi). Tämä puoli minusta kuoli eilen työpaikan osalta.
Puh. No niin, nyt aion mököttää vielä vähän ja sitten yritän piristyä. Onneksi on kesälomaan vain 64 pv ja sitten tämä huipputyyppi ottaa ja lähtee eikä palaa sinne käärmeiden pesään enää koskaan. Voisiko olla kamalampaa kuin joutua palaamaan sinne kesäloman jälkeen? Yaiks, ei edes mennä sinne. Brrrr. Kylmiä väreitä.
Palataan.
Totuuden nimissä on sanottava, että työhän voisi olla mielenkiintoista, jos toimintatavat (ja työtehtävät) olisivat täysin erilaiset mitä ne nyt ovat. Kaiken takana on siis Esimies ja hänen linnunratoja hipovat täysin absurdit ajatuksensa. Viittaan blogissani jatkossa häneen nimellä "puheen_johtaja", koska siihen liittyy niin hauska tarina, että alkaa aina naurattamaan, vaikka kuinka päätä kiristäisi. Viiva puheen ja johtajan välissä viittaa siihen, että hänen oikeakielisyytensä on enemmän kuin usein täysin pielessä. Lisäksi hän nimitti itseään kyseisellä tittelillä - ajatusmerkkien kera - :) eräässä asiakkaan viestissä. Jesus, Maria ja Magdaleena, että on välillä tosi vaikeaa pitää pokka, kun puheen_johtaja heittää vähän ajatuksia ilmaan tai kuten hän itse sanoisi, "pallottelee" niitä.
Aloitin tämän blogin, koska jäin eilen ihan yksin tuonne työhelvettiin. Yksin tarkoittaa sitä, että puheen_johtaja antoi potkut työkaverilleni, josta tuli minulle kovin rakas. Hänen kanssaan jaoimme tämän tuskaisen taipaleen viimeisen neljän kuukauden ajalta. Hän oli ainoa syy, jonka vuoksi jaksoin töihin joka aamu kammeta. Potkut tulivat siitä, että tämä rohkea, upea, ihana, kaunis ja aivan mahtava tyyppi laittoi usein puheen_johtajalle jauhot suuhun ja yksinkertaisesti hänen verbaalinen kyvykkyytensä ei yltänyt kollegani tasolle. Siis kun ei ihan niitä välkyimpiä tyyppejä ole, niin minkäs teet, potkut on silloin varmaan ainoa oikea vaihtoehto. Go figure. Tapa, jolla potkut hoidettiin, oli niin oppikirjamatskua siitä, miten ei koskaan saisi tehdä. Varsinainen kosto meidän puheen_johtajalta. Vaan niinhän sitä Ameriikoissa sanotaan, että "What comes around, goes around". Uskon vahvasti siihen ja se himpun verran lohduttaakin.
Kyllä meillä oli monet naurut, kun puheen_johtaja oli taas keksinyt jotain mitä voi "implementoida". Tuo konsulttilingo on niin omaa luokkaansa. Rakas partnerini joutui siis lähtemään "per heti" ja itse jäin shokkitilassa ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Meille tuli jokin aika sitten apulainen tekemään robotin duunia ja kysyin, että miltä on parin viime päivän aikana työilmapiiri vaikuttanut. Vastaus: "Ihan ok." Siis täh? Kysyinkin, että eikö ole tuntunut hurjalta, kun päät tippuvat tuosta vaan ja tosi dramaattisin kääntein. No tämä Hevonen (sori vaan) osasi sanoa vain, että "No ei taida monessa paikassa pitkiä juttuja nykyään ollakaan." Siis haloo, torvi. Ihan täysi mäntti. Laskelmoi varmaan mielessään, että hyvä juttu hänelle. WROOONG! Tulen tekemään kaikkeni, että en ole ainakaan yhtään kiva, mitä yleensä aina olen (ja lisäksi aivan huipputyyppi). Tämä puoli minusta kuoli eilen työpaikan osalta.
Puh. No niin, nyt aion mököttää vielä vähän ja sitten yritän piristyä. Onneksi on kesälomaan vain 64 pv ja sitten tämä huipputyyppi ottaa ja lähtee eikä palaa sinne käärmeiden pesään enää koskaan. Voisiko olla kamalampaa kuin joutua palaamaan sinne kesäloman jälkeen? Yaiks, ei edes mennä sinne. Brrrr. Kylmiä väreitä.
Palataan.