Autuasta arjen viivytystä ja muutamia lahjapaljastuksia


Joulukuusi koristaa olohuoneen nurkkaa ja tontut töröttävät paikoillaan. Joulua ei ole kiire raivata pois, vaan viivyttelen tonttujen ja kynttilöiden kanssa, vaikka mieli jollain tasolla halajaa jo uutta kohti. Oli silti jälleen ihana olla yhdessä rakkaiden kanssa joulun aika. Lunta hipsutteli sataa hiljalleen mummolassa ja me saimme nauttia todellisesta joulun ihmemaasta. Instassakin oli jaossa pieniä onnenmurusia joulunajastamme.

Uudistimme hiukan myös joulumenuta ja saimme uusia suosikkeja ensi vuoden pöytään. Kalapöydässä meillä oli blinejä ja skagenröraa. Niin hyvää. Paahdettu persimon-salaatti on puolestaan sellainen, jota voi tehdä uudelleen vaikka uuden vuoden vastaanottajaisiin. Ohje löytyy täältä
 
Nyt jo kotona ja näin on hyvä vielä. Pyjama päällä. 24/7. Ehkä vaihtuu, jos käyn kaupassa. Palaan siihen kuitenkin kotona. Pidän pitkän huilin, palaan töihin vasta yhdessä lasten arjen aloituksen kanssa. Se tuntuu hyvältä.



Joululahjat olivat ihania, kuten aina. Kirjojen parissa on tullut vietettyä mieluisia hetkiä ja pehmeät paketit ovat saaneet todellisia wow-huudahduksia aikaiseksi. Lapset saivat myös kirjoja, esikoinen sai yhden tanssiaiheisen kirjan myös englanniksi. Ekat meikkijutut esikoiselle ja makuhuulirasvoja kuopukselle ihanissa meikkipusseissa aiheuttivat huokailuja. Uudet pyjamat ja collarit tulevat aina tarpeeseen.



Muita hittejä olivat Harry Potter -aiheiset lahjat, Baby Born -vauva sai uuden Ballerina -asun ja kulkee nyt kätevästi mukana rintarepussa. Nämä oli saatu meille maahantuojalta. Vaikka leikit jäävät helposti nykyään puhelimen varjoon, niin  silti leikeille ja peleille on vielä sijaa. On hurjaa, että lelukaupat taistelevat olemassa olostaan, koska leluilla ei enää entiseen malliin leikitä. Tänään lapset ovat pelanneet Aliasta keskenään ja tämä ajatus lähti heiltä itseltään! Kännykät oli takavarikoitu jo aamulla. 

Vanhan vuoden loppuessa, huomaan herätteleväni mielessäni toiveita uuden vuoden osalle. Mieli tekisi avata perinteistä jumppakautta pitkästä aikaa jossain salilla, ohjatusti. Onko tällaista vielä olemassa vai ovatko nykyajan jumppasalit ns. kylmiä videoseinäsaleja, joissa ei saa mitään Kike Välimaa -tsemppausta?  Haluanko siltikään sitoutua maksamaan koko kauden maksun vai aloittaisinko kuukausikortilla? Varaan ajan fyssarille näyttämään jalkaterääni, jotta voisin taas juosta Naisten kympin.

Hankkisinko museokortin? Amos Rexiin täytyy ennen loppiaista päästä, meni sitten jono korttelin ympäri tai oli museokorttia tai ei.  Tämä on tärkeä tavoite.



Siinäpä sitä olisikin uudelle vuodelle aika mukavia tavoitteita. Liikkumista ja kulttuuria, kyllä kiitos. 

Mukavia loppuvuoden hetkiä & onnellista ja parhainta mahdollista tulevaa vuotta Sinulle!


Kommentit

Suositut tekstit