Ehkä yksi kauneimmista työmatkoista
Näin kesäloman alla muutama sananen työmatkailusta, joka jää ihan juuri muutaman viikon tauolle. Olen tänä kesänä taittanut työmatkan vain ja ainoastaan pyöräillen - tuli taivaalta mitä tahansa. Kaikenlaistahan sitä on niskaan tullutkin ja olen aidosti kiitollinen, kun kelit ovat kuivat.
Olen alkanut seuraamaan vartin välein päivittyvää sadetutkaa. Tunnen keltaisen ja sinisen sävyt, jolloin polkeminen on vielä ihan iisiä, kohtalaisen sateen ripsutellessa, mutta punaisella ollaan sitten jo rankkasateessa, jolloin lenkkarit kastuvat jo lähtöhetkellä. En ole ottanut bussia, vaikka välillä kun on oikein kastunut, on ajatellut, ettei tässä ole mitään järkeä... mutta kun maisemat ovat tällaiset, niin en vaan voi hypätä bussiin.
Varmaan ymmärrät. En todellakaan voi hypätä bussiin. Pyöräilen töihin vajaan puoli tuntia (9 km). Matka-aikaan vaikuttavat myös pakolliset pysähdykset, koska on vaan ihan pakko ottaa kuvia kauniista maisemista tai joutsenperheestä.
Viime keväänä sain synttärilahjaksi hartaasti toivomani kulkupelin Pelagon Brooklynin (iso kiitos jälleen kerran ihana M!). Tuolloin työmatkani oli noin 3 km per sivu kaupungin halki ja baanaa pitkin tsygäni kulki kuin unelma. Siksi pyöräksi valikoitui juuri tämä yksilö.
Vaihtaessani työpaikkaa kilometrit kasvoivat, kuntarajat ylittyivät ja tuli aika hankkia myös pyöräilytakki. Edelleen työmatka on ihan kohtuullinen poljettava ja koska se on ehkä yksi kauneimmista reiteistä, mitä voi olla, se menee suht vaivatta. Poljen saarten läpi, ensin Lauttasaaren sillan ja mäen ylös, siitä meren rantaa pitkin Kaskisaareen ja Lehtisaareen. Voiko olla ihanampaa.
Kuitenkin olen ajatellut, että lisävaihteista ei varmastikaan olisi haittaa, sillä kun ajan kaupunkipyöräksi suunnitellulla Brookynillä tätä matkaa, niin huomaan, etten pääse niin lujaa, kun jerkkua pohkeissa piisaisi. Työmatkojani saattaisi snadisti paremmin palvella esim. kasivaihteinen versio pyörästäni tai varsinainen työmatkapyörä, kuten Airisto Commuter. En ole näitä käynyt koeajamassa, joten ainoastaan arvailen.
Yhtä kaikki, olen kuitenkin varsin tyytyväinen kauniiseen kulkupeliini. Voi kysyä, mikä pakko se on ylipäätään kaahata ihan täysillä, kun perille pääsee vähän iisimminkin. Erityinen maininta Brooklynille ajoasennosta. Selkä pysyy suorana, eikä hartiat ole kipeytyneet. Lisäksi erittäin mainiota on se, ettei reppua tarvitse pitää selkää hiottamassa, sillä tavarakori kuuluu osana pyörän parhaimpiin ominaisuuksiin. Viereltä ohi vinkaisevat muna-asentoiset huomioliivi-pyöräiyhousulijat raksuvine vaihteineen ei ehkä muutenkaan ole ihan mun juttu, vaikka tyyli olkoon kaikilla vapaa. Tähän sopisi nyt sateenkaari emoji.
Aa että!
On vaan niin kaunista!
On vaan niin kaunista!
Aamulla vielä tämä reissu
ja sitten alkaa
l-o-m-a !!!