Vihdoinkin kesä!
Tästä ei kesäpäivä paljon parane, vaikka heräsin esikoisen huutavaan puhelimeen tasan kello 7. Palasin sänkyyn ja suureksi ihmeekseni avasin silmäni kellon ollessa yli 10. Tää-on-niin-lomaa.
Myös muu perhe heräsi vasta tuolloin ja kun tiedustelisin, miksi lapsen kello hälytti, niin lapsi sanoi, ettei tunne vielä kelloa, mutta halusi laittaa sen soimaan, jotta voi valmistaa meille aamupalaa. Ei tosin herännyt siihen kilkatukseen itse. Ajatus tärkein. Minulla on ihana lapsi.
Suuntasimme aamupäivällä kohti uutukaista Hernesaaren rantaa. Olin juuri saanut eteeni Street Gastron jättileivän ja tein harkittuja liikkeitä syömisen suhteen toivoen ettei puolet olisi paidalla, kun huomasin Selänteen perheen viereisessä pöydässä. Syö siinä sitten seitanleipää. En ottanut selfietä Teemun kanssa, en salakuvia, enkä näyttänyt peukkuja tai sanonut muutakaan. Teki kyllä vähän mieli.
Kompuroituani perheeni perässä kohti pyöriämme, ajoimme rantaa pitkin Eiran rantaan. Meillä oli esikoisen kanssa molemmilla Papun lätäkkötopit ja ne ovat ihan parhautta kesäkuumalla. Kepoisia ja vilpoisia. Samoin Lifefactoryn lasipullot, joista ei liukene juomiin BPA:ta ja kaiken lisäksi, ovat supersöpöjä. Nyt täytyy muistaa juoda ja juottaa lapsia, kun aurinko porottaa.
Eka virallinen lomapäivä vietetty - sanoisinko täydellisesti - kasteltiin varpaat ja jotkut myös muutakin, hengattiin puistossa, huokailtiin kuumuutta, syötiin jätskiä, oltiin vain. Kesä. ♥
