Kot, kot pääsiäistipu täällä terve!
Eletään pitkää perjantaita. Tää on ollut luudan (pesu-) varressa ja rätti kourassa koko päivän eikä tunnu yhtään pitkältä. Toiset ovat torkkuneet päiväunia, kun eräs on vaan siivonnut. Nyt on nimittäin ukki, mummo ja pappa pääsiäisweekend.
Tyttären 2-vee synttärihulina on edennyt kolmanteen osaan ja lupaus kahdesta kakusta pitää. Kaksi marsipaaniunelmaa on tehty ja vedin tän kakkuhomman niin överiksi, että punnitsin kananmunat (huom! lämmitetyt) ja kerroin tuloksen 0,7:llä, jolloin sain tietää tarvittavan määrän sokeria ja jauhoja. Voilà! Kyllä vaan kannatti! Joka tapauksessa tuo ylenpalttinen tieteellisyys, ei niinkään valkosuklaamoussen ja mansikkarahkan väsääminen, ja sen perhanan marsipaanikuorrutuksen kanssa temppuilu sai minut pysymään lupauksessani. Huomenna nimittäin isovanhemmat saavat nautittavakseen ihanaa juustokakkua, jonka pinnalla palavat kynttilät ihan yhtä hyvin kuin marsipaaniunelmassa. Juustokakku ei siis ole sama kuin perinteinen kakku, sillä sen tuottamiseen ei kuulu hikipäässä marsipaanin kaulimista ja kirosanojen karjumista, kun se saamarin päällinen ruttautuu ja repeytyy ja tekee kaiken sen mitä sen ei kuulu tehdä.
Selkeää hölläystä ilmassa. Hyvä. Sen sijaan orkidean hoitaminen on meinannut lähteä käsistä, kun päätin, että se kukka muuten pysyy hengissä tuli mitä tuli. Niinpä meille on hankittu oikea oppinen läpinäkyvä orkidearuukku, orkideamultaa, orkidealannoitetta ja jopa jotain veden näköistä ja oloista suihketta orkidean lehtiä varten. Oh yes, I am serious. Orkiden kasteluvettä hapetan tietenkin ennen upotusta ja kellosta katson tarkan ajan kuinka kauan orkideatyyppi juo vettä. Ja tadaa! Orkideatyyppi on vieläkin elossa, vaikka on ollut luonamme jo yli kuukauden. Ha! Tyyppi tosin yritti alkaa kapinoimaan, kun aloin sitä hoitamaan, niin varmaan ihan protestiksi pudotti kolme kukintoaan, vaan vielä on kukintoja jäljellä ja pari nuppuakin aukeamatta. Toinen ha! On ilmeistä, että kaikki nuo hankinnat ovat perusteltavissa.
Ja minä olen ihan täysijärkinen ihminen.
Tyttären 2-vee synttärihulina on edennyt kolmanteen osaan ja lupaus kahdesta kakusta pitää. Kaksi marsipaaniunelmaa on tehty ja vedin tän kakkuhomman niin överiksi, että punnitsin kananmunat (huom! lämmitetyt) ja kerroin tuloksen 0,7:llä, jolloin sain tietää tarvittavan määrän sokeria ja jauhoja. Voilà! Kyllä vaan kannatti! Joka tapauksessa tuo ylenpalttinen tieteellisyys, ei niinkään valkosuklaamoussen ja mansikkarahkan väsääminen, ja sen perhanan marsipaanikuorrutuksen kanssa temppuilu sai minut pysymään lupauksessani. Huomenna nimittäin isovanhemmat saavat nautittavakseen ihanaa juustokakkua, jonka pinnalla palavat kynttilät ihan yhtä hyvin kuin marsipaaniunelmassa. Juustokakku ei siis ole sama kuin perinteinen kakku, sillä sen tuottamiseen ei kuulu hikipäässä marsipaanin kaulimista ja kirosanojen karjumista, kun se saamarin päällinen ruttautuu ja repeytyy ja tekee kaiken sen mitä sen ei kuulu tehdä.
Selkeää hölläystä ilmassa. Hyvä. Sen sijaan orkidean hoitaminen on meinannut lähteä käsistä, kun päätin, että se kukka muuten pysyy hengissä tuli mitä tuli. Niinpä meille on hankittu oikea oppinen läpinäkyvä orkidearuukku, orkideamultaa, orkidealannoitetta ja jopa jotain veden näköistä ja oloista suihketta orkidean lehtiä varten. Oh yes, I am serious. Orkiden kasteluvettä hapetan tietenkin ennen upotusta ja kellosta katson tarkan ajan kuinka kauan orkideatyyppi juo vettä. Ja tadaa! Orkideatyyppi on vieläkin elossa, vaikka on ollut luonamme jo yli kuukauden. Ha! Tyyppi tosin yritti alkaa kapinoimaan, kun aloin sitä hoitamaan, niin varmaan ihan protestiksi pudotti kolme kukintoaan, vaan vielä on kukintoja jäljellä ja pari nuppuakin aukeamatta. Toinen ha! On ilmeistä, että kaikki nuo hankinnat ovat perusteltavissa.
Ja minä olen ihan täysijärkinen ihminen.
