Jolly Xmas
Ho-ho-ho-hou!
Olemme lapsen kanssa viettäneet kuta kuinkin viimeiset pari viikkoa Stockmannilla ja sen lähiympäristössä haalien pukin konttiin kuuluvia tavaroita. Ensimmäiset päivät ovat ns. huuhailua, jolloin etsiskellään, pohdiskellaan, vertaillaan. Tiimalasin hiekka kuitenkin hupenee livakasti siten, että viimeiset kolme päivää semipaniikissa haalitaan kasaan jotain. Miten tää on tämmöstä? Kerroin lapselle tänään, että se on nyt sitten niin, että huomenna lähdetään mummolaan eikä vähään aikaan tulla tänne kaupoille. Siis ettei tuu vierotusoireita.
Meidän perhe on siirtynyt selkeästi keski-ikään lahjojen suhteen. Aiemmin pukinkonttiin on kannettu kasvohoitolahjakortteja, makeita kenkiä, vaatteita ynnä muita ihanuuksia, vaan tänä vuonna Mieheltä loppuvat niskasäryt kun seinään, sillä hän saa pötkötellä uudella Tempur tyynyllään. Voiko muka joku rokkidvd olla parempi vaihtoehto, hä? Tämä äiti puolestaan on valittanut, että ei pääse koskaan jumppaan, niin nyt on pukki tuomassa äidille ikiomaa jumppasalia kotiin (lue: Wii Fit). Ei siis mani-tai pedikyyrejä tahi aromaattisia hierontoja, vaan hyötyä hyödyn perään. Torta på torta, kuten eräs nimeltä mainitsematon Herra IsoHerra Konsulttitoimistosta tapasi sanoa.
Siis toki edellä mainitut artikkelit ovat erittäin hyödyllisiä eikä ainakaan mitään rahan hukkaa (ja kukahan tämänkin oikein määrittelee), mutta täytyy sanoa, että kyllä vaan pieni ihminen minussa toivoo pukin kuulevan ja tuovan jonkun ihanan kauneushoidon... Please Joulupukki, kuuluuko? Ja onhan se niin, että on kyllä melko hanurista, jos ei tuu muuta kun joku hikinen Tempur (siihen on sitten parempi olla kuolaamatta, kun eihän sitä Nasa-materiaalia saa edes pestä!) Onneksi Stocka on vielä auki.
Joyeux Noël!
Olemme lapsen kanssa viettäneet kuta kuinkin viimeiset pari viikkoa Stockmannilla ja sen lähiympäristössä haalien pukin konttiin kuuluvia tavaroita. Ensimmäiset päivät ovat ns. huuhailua, jolloin etsiskellään, pohdiskellaan, vertaillaan. Tiimalasin hiekka kuitenkin hupenee livakasti siten, että viimeiset kolme päivää semipaniikissa haalitaan kasaan jotain. Miten tää on tämmöstä? Kerroin lapselle tänään, että se on nyt sitten niin, että huomenna lähdetään mummolaan eikä vähään aikaan tulla tänne kaupoille. Siis ettei tuu vierotusoireita.
Meidän perhe on siirtynyt selkeästi keski-ikään lahjojen suhteen. Aiemmin pukinkonttiin on kannettu kasvohoitolahjakortteja, makeita kenkiä, vaatteita ynnä muita ihanuuksia, vaan tänä vuonna Mieheltä loppuvat niskasäryt kun seinään, sillä hän saa pötkötellä uudella Tempur tyynyllään. Voiko muka joku rokkidvd olla parempi vaihtoehto, hä? Tämä äiti puolestaan on valittanut, että ei pääse koskaan jumppaan, niin nyt on pukki tuomassa äidille ikiomaa jumppasalia kotiin (lue: Wii Fit). Ei siis mani-tai pedikyyrejä tahi aromaattisia hierontoja, vaan hyötyä hyödyn perään. Torta på torta, kuten eräs nimeltä mainitsematon Herra IsoHerra Konsulttitoimistosta tapasi sanoa.
Siis toki edellä mainitut artikkelit ovat erittäin hyödyllisiä eikä ainakaan mitään rahan hukkaa (ja kukahan tämänkin oikein määrittelee), mutta täytyy sanoa, että kyllä vaan pieni ihminen minussa toivoo pukin kuulevan ja tuovan jonkun ihanan kauneushoidon... Please Joulupukki, kuuluuko? Ja onhan se niin, että on kyllä melko hanurista, jos ei tuu muuta kun joku hikinen Tempur (siihen on sitten parempi olla kuolaamatta, kun eihän sitä Nasa-materiaalia saa edes pestä!) Onneksi Stocka on vielä auki.
Joyeux Noël!
