Fanny ja Alexander HKT:ssä - kauneutta, raadollisuutta ja äidinrakkautta
Niin sitä vaan päästiin pimeästä marraskuusta jo joulun odotukseen. Olin varannut meille taide-elämyksiä marraskuulle ihan juuri siksi, että sielu saa valoa. Sitä me saimme. Ensin baletista ja sitten Bergmanin Fanny ja Alexander tarjosi sellaisen reilun kolmituntisen, että kotimatka taittui täysin mykistyneenä.
Tarinahan on paikoitellen melko raskas ja tulee kyllä vahva tunne, että Bergman on kyllä ollut todellinen sika. Vaan kaiken kauheuden ja raakuuden keskeltä nousee se periksiantamaton äidinrakkaus. Musiikki on lumoavaa ja sai kyyneleet kihoamaan silmiini aina kun se alkoi soida.
Anna-Maija Tuokko teki todella upean roolin, lohdutusta toi kertojan, Jouko Klemettilän lempeä, karhumainen ääni, joka aika ajoin kokosi tarinaa yhteen. En kerro juonesta sen enempää, moni tuntee tarinan ja vaikka ei tuntisikaan, sen voi kokea myös ensimmäisen kerran Helsingin Kaupunginteatterin lavalla. Esityksessä oli muuten todella kauniit lavastukset ja aivan ihanat sävyt seinissä perheen ensimmäisessä kodissa. Niin onnistunut kokonaisuus.
Mene katsomaan, tuo reilu kolmituntinen on sen arvoinen. Esitys ei tuntunut missään vaiheessa pitkältä. Väliaika virkistää ja tuntui, että se oli juuri oikeassa kohdassa. Fanny ja Alexander on ehdottomasti vuoden parhaita elämyksiä.
