Koronakurimuksessa ja treenitauolla


Huoh ja huoh. Sitä se on, kun korona painaa keuhkoja. Viime viikolla se tavoitti minutkin. Kaikki turvakeinot oli käytössä, joten täytynee olla kiitollinen, että pienellä kuumesahauksella, väsymyksellä ja kuivalla yskällä tässä on viikko porskutettu ja toipuminen käynnissä. Olin kuitenkin ihan selvästi sairas, joten mikään oireeton tauti ei ollut kyseessä. En ole vieläkään täysin terve, joten katsotaan kauan tästä jotain on mukanani. Toivottavasti ei kauan.

Toivon, että en ole tartuttanut läheisiä, enkä muutenkaan ketään. Käytän itse maskia edelleen kaupoissa, joten toivon sen auttaneen, vaan toki olenhan ollut läheisten seurassa. THL:n Järvisen mukaan tämä hide and seek -peli on edennyt kuitenkin siihen pisteeseen, että se löytää meistä jokaisen. 

En ole juossut nyt kohta 1,5 viikkoon. Enkä varmaan uskalla juosta tälläkään viikolla, vaikka haluaisin. En kuitenkaan halua keuhkoveritulppaa tai mitään takapakkeja. Siispä ohjelmassa iisejä kävelyjä. Ärsyttää vähän. Tai oikeammin harmittaa.

On tapahtunut kuitenkin tosi paljon isoja asioita lähiviikkoina ja niitä ei tämä kurjimus himmennä. Olen ottanut isoja askeleita ja saan kohta tehdä sitä mistä pidän tosi tosi paljon. Se kuulostaa kyllä ihan mielettömän hienolta ja uskon sen sitä olevankin. Kerron siitä ajallaan enemmän, nyt ollaan vielä siinä kaiken säätämisvaiheessa, kunnes päästään lentämään.

Tänään syödään myös kakkua, jota piti tehdä eilen myös toinen, koska never give up, vaikka ensin vähän kompuroidaan.

Palataan pian!    

Kommentit

Suositut tekstit