maanantai 21. kesäkuuta 2021

Kesäkuumaa ja jalkapallohuumaa

 

No nyt on lämmin. Lähes koko Suomi, pl. Pohjanmaa, on saanut kylpeä helteessä. En valita. Vielä olen yölläkin saanut nukuttua sen mitä tällainen nelivitonen talvipakkasillakin öisin hikoileva nainen noin ylipäätään saa. Lämpö saa suupielen kääntymään hymyyn, liekö se johtuu D-vitamiiniboostista vai ihan siitä, ettei tarvitse vetää hartioita korviin, kun tuulee niin kovaa. 

Me on käyty uimassa, on grillattu, on oltu auringossa, on syöty jätskiä. Kaikkea solussa sovussa, pakottamatta näihin aktiviteetteihin, jotka perinteisesti luterilaisessa hengessä on helteellä pakollisia. Muuten huono omatunto. 

Parvekkeelta on maisteltu ekat mansikat. Ja miten ne olivatkaan makeita! Sain Ruohonjuuresta muutamia taimia ja kirsikkatomaatti puskee lehtiä ja kasvaa korkeuksiin minun yrittäessä selvittää mitkä on niitä poistettavia varkaita ja mitkä pitää säästää. Jää nähtäväksi kuinka monta kirsikkatomaattia loppukesästä saadaan. Jos ennusteet pitää paikkansa, niin kolme. Toivottavasti olen väärässä ja sato onkin runsas. Korianteria ja sitruunabasilikaa nappailen jo tottuneesti ruoan joukkoon. 

Muut kasvatukset ovat jo toisella kierroksella. Pelargoniat kasvattavat uusia kukkia, samoin suureksi ihmeekseni marketat. Nämä mielensäpahoittajat, jotka kuolevat mielenosoituksellisesti heti parvekkeelle päästyään. Jotain olen nyt tehnyt oikein, sillä ne ovat leppyneet ja kasvattavat uusia kukkia.  

EM-kisoja pelataan parasta aikaa ja minua ei ole futikset kiinnostaneet pätkääkään koskaan aiemmin. Kuitenkin katsoin Suomi-Tanska -pelin ja se oli menoa. Oikeastaan siksi, koska aloin veikkaamaan tulosvetoa. Siis varjele. Tämä on huolestuttava laji, mutta niin hauskaa. Toistaiseksi. Yksi voitto on takataskussa. Ehkä kymmenen tappiota. Siitä huolimatta jaksan aina pohtia, miten minkäkin maan pojat mahtavat jaksaa painaa. Joissakin otteluissa havaittavissa on pientä löysäilyä. Ei löydy intohimoa. Sitä olen kaivannut. Sain vinkin seurata Italian joukkuetta. Siellä on intoa ja himoa. Kuulemma.

Töitä pitäisi jaksaa kannatella mukanaan vielä jokunen viikko ennen lomaa. Eiköhän sitä jaksakin. Vaan jonkinlaista kesäretkeä sitä toivoisi vaikka juhannuksen ympärille rakentuvan. Ollaan hetkessä eläjiä, katotaan kuinka meidän käy.

P.S. Niin, mä tiedän. Nuo kalasliparit, love love. 


 

Ei kommentteja: