Puolessa välissä

Keskikesän juhlan aikaan päivitellään kehnon sään lisäksi myös sitä, että on vain puoli vuotta jouluun. Viileä sää sytyttää keskustelun lähestyvästä talvesta kokon roihutessa vieressä. Se siitä tässä hetkessä elämisestä. 

Me matkasimme kaupungin hulinasta maalaismiljööseen, ei varsinaisesti juhannusta juhlimaan, vaan kummitädin kunniatehtäviin, rippijuhliin. Kauniit olivat juhlat ja kirkko saa minut aina herkistymään.

Lapset nauttivat mummolavisiiteistä ja pääsivät ratsastamaan. Minä lenkkeilin pellonlaitaa pitkin, täytin ET-lehden ristikoita ja keräsin kesäkukkia maljakkoon. 

Ikkunaa vilkuiltiin tuon tuosta ja todettiin melko taajaan, että

 "Tuas se sattaa."

"No nyt se paestaa."
"No nyt se tuas alako satamaan."
"On ves herkässä." 

Vesi vihmoo ikkunaan myös nyt, kun matkaamme raiteita pitkin kotia kohti. On jotenkin ihanaa, kun sade ropistaa ja ollaan matkalla. Voi vain olla.