Mattopyykille halajaa erään mieli

What's new? Well, let's see... Kesä on tullut. Lapsi kasvaa ja äiti jaksaa ihailla. Mies on kotona kesälomalla lähes kolme kuukautta. Ihan mahtavaa? Siis kukapa ei haluaisi viettää 24/7 aviomiehensä kanssa kotona lähes kolme kuukautta? Kysyn vaan. Lisään vielä, että aviomiehen, jonka kanssa yhteistä taivalta tulee täyteen muutaman viikon kuluttua kymmenen vuotta. Siis mitäpä muuta kuin mahtavaa kesää vietämme koko perheen voimin.

Siis ha-looo? Tuokaa mulle nähtäväksi se ihminen, joka haluaa viettää puoliskonsa kanssa kaiken ajan yhdessä. Jos allekirjoittanut tyttärineen ei tajua lähteä puistoon ennen aamukymmentä odotettavissa on sananvaihtoa, joka ei välttämättä sisällä kovinkaan siirappisia tunteiden vaihtoa, joskin tunteita siinä vaihdetaan. Ja kyllä olemme edelleen toisiimme syvästi rakastuneita.

Tämä rouva on nyt saanut pään pinttymäkseen päästä Merisatamaan (pinttyneiden) mattojen pesuun. Tämä haave pitää sisällään myös sen, että mattojen pesun ajan minun ei tarvitse olla ottamassa kiinni vessanpöntöltä, sohvalta, tikkailta, tuolilta, pöydältä tai vaunuista pää edellä putoavaa lasta. Olen kuitenkin joutunut pohjattomasti pettymään, sillä tämä suuri terapiasessioni on kaatumassa logistisiin ongelmiin. Vaikka onnistuisinkin raahaamaan likaiset mattomme pesupaikalle, märkänä niiden kuljetus ei onnistu - edes minulta. Pyysin Mieheltä tänään, että voidaanko edes käydä katsomassa matonpesupaikkaa, jotta saisin edes hetken verran tuntea ihanan mäntysuovan tuoksun ja kuulla pesuharjan suhisemassa puhdistaen jonkun toisen mattoa. Saavuimme kohteeseen, jossa jatkoin haaveiluani ja lisäsin melankoliaani muistellen lapsuuden kesiä mattojen pesuineen (tuolloin olin kiinnostunut levittämään mäntysuopaa lähinnä pitkin laitureita). Mies ihmetteli kaihoani ja tokaisi sitten: "No minä maksan taksin - toiseen suuntaan." Voisiko minulla olla ihanampaa Miestä? Jatkukoon ihana kesämme 24/7!

Suosikit