Maailmassa monta ihmeellistä asiaa
Hei hei,
täällä yks pöpi taas kirjoittaa. Oon nimittäin YKSIN KOTONA. Aika karmiva tunne. Tätä ei montaa kertaa viimeisen 10kk aikana ole tapahtunut. Huhuuu. Kaikuuko täällä? Sen sijaan, että vaikka makaisin sohvalla tai sängyssä ihanassa unessa, hakkaan tätä tekstiä. Nimittäin nyt ei nukuta, vaikka kuinka olen tänään tehnyt tilinpäätöstä siitä, miten väsynyt olen, että missä se MINUN OMA aika oikein on. Mies on viisas ja antaa minulle heti omaa aikaa. Ajatuksissani oli alun perin viettää tätä luksushetkeä Helsinki Day Spassa, mutta tässä sitä nyt kyyhötetään. Sukkahousuissa. Eikä missä tahansa sukkahousuissa, vaan raskaana oleville tarkoitetuissa, mutta vain siksi, että muita en näihin pakkasiin löytänyt. Sukkahousut on muuten ihan persiistä.
Olen viime aikoina havainnut, että olen omistautunut lapselleni niin täydellisesti, että en ole tätä kuuluisaa omaa aikaa osannut edes kaivata. Nyt vähitellen on alkanut tuntua siltä, että ehkä tekisi ihan hyvää käydä päätään vähän tuulettamassa, että ei tarvitsisi pohtia esim. seuraavia asioita:
- Poliisimaija ajaa ohitse Bulevardilla ja mietin, että ahaa - vapaa kyyti, kun kyltissä katolla palaa valo. (Älä mieti tätä sen enempää, minäkin yritän unohtaa...)
- Täysin tuntematon ihminen tervehtii kohdalla iloisesti, että MOI MOI!!! Onneksi kävelee ohi, koska en ollut koskaan nähnytkään tätä ao. henkilöä. Tässä on mahdollista, että hän teki tässä virhearvion.
- Ollessani yksin toimittamassa esim. kauppa-asioita (ei tapahdu usein), juoksen kauppaan ja kiirehdin takaisin. En pysty juoksemaan takaisin tullessa, koska raahaan mukanani ihan tajutonta määrää ostoksia. Yleensä joudun ottamaan taksin, koska olen mielenhäiriössä lastannut kärryihin maitoja, vichyjä, tuhat purkkia vauvanruokaa, joita ei jaksa kantaa.
jne.
jne.
Vauvanruokia on siksi tajuton määrä, koska yksin ollessani saan tutkia niitä ihan kaikessa rauhassa. Mies mukana: "OTA NYT JO NE PURKIT, miks niitä pitää tuijottaa???" Tää on sellainen juttu, jota Mies ei varmaan ikinä tajua. Siinä on sama juttu, kun shoppailussa yleensäkin. Minun browsing on yhtäkuin maanista tuijotusta. Pöh.
Nonni näin meillä. Ja PIIP, oma aikani onkin ohi. Mies tuo lapsen sisälle ja lähtee itse omalle ajalleen baariin. Kyllä se tosiaan on viisas.
täällä yks pöpi taas kirjoittaa. Oon nimittäin YKSIN KOTONA. Aika karmiva tunne. Tätä ei montaa kertaa viimeisen 10kk aikana ole tapahtunut. Huhuuu. Kaikuuko täällä? Sen sijaan, että vaikka makaisin sohvalla tai sängyssä ihanassa unessa, hakkaan tätä tekstiä. Nimittäin nyt ei nukuta, vaikka kuinka olen tänään tehnyt tilinpäätöstä siitä, miten väsynyt olen, että missä se MINUN OMA aika oikein on. Mies on viisas ja antaa minulle heti omaa aikaa. Ajatuksissani oli alun perin viettää tätä luksushetkeä Helsinki Day Spassa, mutta tässä sitä nyt kyyhötetään. Sukkahousuissa. Eikä missä tahansa sukkahousuissa, vaan raskaana oleville tarkoitetuissa, mutta vain siksi, että muita en näihin pakkasiin löytänyt. Sukkahousut on muuten ihan persiistä.
Olen viime aikoina havainnut, että olen omistautunut lapselleni niin täydellisesti, että en ole tätä kuuluisaa omaa aikaa osannut edes kaivata. Nyt vähitellen on alkanut tuntua siltä, että ehkä tekisi ihan hyvää käydä päätään vähän tuulettamassa, että ei tarvitsisi pohtia esim. seuraavia asioita:
- Poliisimaija ajaa ohitse Bulevardilla ja mietin, että ahaa - vapaa kyyti, kun kyltissä katolla palaa valo. (Älä mieti tätä sen enempää, minäkin yritän unohtaa...)
- Täysin tuntematon ihminen tervehtii kohdalla iloisesti, että MOI MOI!!! Onneksi kävelee ohi, koska en ollut koskaan nähnytkään tätä ao. henkilöä. Tässä on mahdollista, että hän teki tässä virhearvion.
- Ollessani yksin toimittamassa esim. kauppa-asioita (ei tapahdu usein), juoksen kauppaan ja kiirehdin takaisin. En pysty juoksemaan takaisin tullessa, koska raahaan mukanani ihan tajutonta määrää ostoksia. Yleensä joudun ottamaan taksin, koska olen mielenhäiriössä lastannut kärryihin maitoja, vichyjä, tuhat purkkia vauvanruokaa, joita ei jaksa kantaa.
jne.
jne.
Vauvanruokia on siksi tajuton määrä, koska yksin ollessani saan tutkia niitä ihan kaikessa rauhassa. Mies mukana: "OTA NYT JO NE PURKIT, miks niitä pitää tuijottaa???" Tää on sellainen juttu, jota Mies ei varmaan ikinä tajua. Siinä on sama juttu, kun shoppailussa yleensäkin. Minun browsing on yhtäkuin maanista tuijotusta. Pöh.
Nonni näin meillä. Ja PIIP, oma aikani onkin ohi. Mies tuo lapsen sisälle ja lähtee itse omalle ajalleen baariin. Kyllä se tosiaan on viisas.
