Moodswinging
Pitkää perjantaita!
On kyllä ollut harvinaisen vaikea päivä täällä pallonpuoliskolla, vaikka ihana aurinko on paistanut täydeltä terältä ja kirpeä parin asteen pakkaskeli on houkutellut ulos koko päivän. Minä olen vihdoinkin -kellon ollessa 16 ja auringon laskettua- suurella vaivalla ja puhinalla saanut sukat jalkaani ja valmis nauttimaan ihanasta kevätauringosta. Meni jo. Tuttu fraasi, sillä tuota on tullut harjoiteltua useaan otteeseen ratikan mennessä aina ohi, kun olen saanut kehoni roudattua pysäkille. Juoksuaskeleet eivät nimittäin kuulu repertuaariini näinä päivinä.
Sen sijaan, että olisin rauhassa käyskennellyt meren rannassa auringon paisteessa cuulit aurinkolasit päässäni, olen imuroinut ja puleerannut ja hermostunut siitä, kun aurinko ei enää paista silloin kun olisin valmis ulkoiluun.
Pyysin juuri Miestä ottamaan valokuvan minusta pääsiäistulppaanien vieressä. Tulosta (useita otoksia) katsellessani tulin entistä kiukkuisemmaksi. MIKSI PITÄÄ KUVAT OTTAA ALAVIISTOSTA????? Kuka tahansa näyttää ihan kamalan lihavalta, vaikka ei todellisuudessa voi mitenkään olla noin punkero. Masu on minusta valtavan hieno ja ihana, kun se on iso. Kysehän ei ole läskistä, mutta sama sääntö ei koske naamaa. Kysyn vaan, että milloin olen antanut luvan kiiltelevälle läskille muuttaa leukani alle ja poskiin? Se on sitten sovittu juttu, että joka ikinen lapsen onnellisuuden takaamiseksi syöty suklaapatukka seurauksineen saa jäädä sinne syntymähuoneeseen.
Nyt aion lähteä sinne ulos ja ruokakauppaan, koska ennen valokuvausta minun teki mieli valmistaa ihanaa mansikkarahkaa - kyllä vaan kuohukermasta ja maitorahkasta - ja sen toiveen aion toteuttaa. Onneksi marjat ovat tervellisiä hillossakin!
On kyllä ollut harvinaisen vaikea päivä täällä pallonpuoliskolla, vaikka ihana aurinko on paistanut täydeltä terältä ja kirpeä parin asteen pakkaskeli on houkutellut ulos koko päivän. Minä olen vihdoinkin -kellon ollessa 16 ja auringon laskettua- suurella vaivalla ja puhinalla saanut sukat jalkaani ja valmis nauttimaan ihanasta kevätauringosta. Meni jo. Tuttu fraasi, sillä tuota on tullut harjoiteltua useaan otteeseen ratikan mennessä aina ohi, kun olen saanut kehoni roudattua pysäkille. Juoksuaskeleet eivät nimittäin kuulu repertuaariini näinä päivinä.
Sen sijaan, että olisin rauhassa käyskennellyt meren rannassa auringon paisteessa cuulit aurinkolasit päässäni, olen imuroinut ja puleerannut ja hermostunut siitä, kun aurinko ei enää paista silloin kun olisin valmis ulkoiluun.
Pyysin juuri Miestä ottamaan valokuvan minusta pääsiäistulppaanien vieressä. Tulosta (useita otoksia) katsellessani tulin entistä kiukkuisemmaksi. MIKSI PITÄÄ KUVAT OTTAA ALAVIISTOSTA????? Kuka tahansa näyttää ihan kamalan lihavalta, vaikka ei todellisuudessa voi mitenkään olla noin punkero. Masu on minusta valtavan hieno ja ihana, kun se on iso. Kysehän ei ole läskistä, mutta sama sääntö ei koske naamaa. Kysyn vaan, että milloin olen antanut luvan kiiltelevälle läskille muuttaa leukani alle ja poskiin? Se on sitten sovittu juttu, että joka ikinen lapsen onnellisuuden takaamiseksi syöty suklaapatukka seurauksineen saa jäädä sinne syntymähuoneeseen.
Nyt aion lähteä sinne ulos ja ruokakauppaan, koska ennen valokuvausta minun teki mieli valmistaa ihanaa mansikkarahkaa - kyllä vaan kuohukermasta ja maitorahkasta - ja sen toiveen aion toteuttaa. Onneksi marjat ovat tervellisiä hillossakin!