Syksyn aktiviteetit
Kukvel!
Syksy on aikaa uusien harrastusten. Ihmiset aktivoituvat ja aloittavat opiskelemaan espanjaa tai kankaanpainantaa kansalaisopistossa, vääntäytyvät punttisalille tai ahtaaseen aerobikkiin tallomaan toistensa varpaita, kun grape vine käsky ei mene reseptoreihin tarpeeksi nopeasti. Ja kas, kun lokakuu koittaa, niin salit tyhjenevät kuin taikaiskusta. Niin heikko on ihmismieli.
Minä olen kaukaa viisas. En ole nimittäin aikonut aloittaa minkäänlaista uutta aktiviteettia, niin ei mene hukkaan kausikortit tai kallisarvoinen aika. Tosin aikaa, sitä minulta kyllä liikenisi muillekin. Tai se ei pidä ihan täysin paikkaansa, toiminhan -etupäässä ranskan kielen- opettajana aina, kun minua tarvitaan. Viime aikoina se on ollut joka päivä. Yhtäkkinen repäisy työelämään vaikkakin neljäksi tunniksi kerrallaan, on aiheuttanut parit migreenit ja ihan tajuttoman väsymyksen, joka täytyy paikata parin kolmen tunnin päiväunilla. Ilta meneekin sitten päätä selvittäessä. (Huom! Alkoholilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.)
Olenkin vakavasti pohtinut, että kykenenkö ylipäätään 8-16 työaikaan? Tätä asiaa on syytä harkita tarkkaan. Eipä sillä, että minun täytyisi tämä dilemma ratkaista anytime soon. Asia tulee uuteen tarkasteluun sitten, kun ja jos armolliset työnantajat vihdoin tajuavat todellisen arvoni, ja kutsuvat minut haastatteluun. Niin ja tarjoavat minulle työpaikkaa. Niin ja mieletöntä liksaa.
Syksyn kovimpiin aktiviteetteihini kuuluvatkin siis sohvalla hengailu, johon liittyy läheisesti herkuttelu BB-finaalin yhteydessä joka sunnuntai (Einari on kyllä special), herkuttelu leffamaratonien yhteydessä viikonloppuisin, herkuttelu kympin uutisten yhteydessä joka ilta. Joo joo, ei mun tarvitse kuitenkaan jumppasaleille vääntäytyä, lenkkeilen Stockan herkkuun lähes päivittäin. THERE!
Syksy on aikaa uusien harrastusten. Ihmiset aktivoituvat ja aloittavat opiskelemaan espanjaa tai kankaanpainantaa kansalaisopistossa, vääntäytyvät punttisalille tai ahtaaseen aerobikkiin tallomaan toistensa varpaita, kun grape vine käsky ei mene reseptoreihin tarpeeksi nopeasti. Ja kas, kun lokakuu koittaa, niin salit tyhjenevät kuin taikaiskusta. Niin heikko on ihmismieli.
Minä olen kaukaa viisas. En ole nimittäin aikonut aloittaa minkäänlaista uutta aktiviteettia, niin ei mene hukkaan kausikortit tai kallisarvoinen aika. Tosin aikaa, sitä minulta kyllä liikenisi muillekin. Tai se ei pidä ihan täysin paikkaansa, toiminhan -etupäässä ranskan kielen- opettajana aina, kun minua tarvitaan. Viime aikoina se on ollut joka päivä. Yhtäkkinen repäisy työelämään vaikkakin neljäksi tunniksi kerrallaan, on aiheuttanut parit migreenit ja ihan tajuttoman väsymyksen, joka täytyy paikata parin kolmen tunnin päiväunilla. Ilta meneekin sitten päätä selvittäessä. (Huom! Alkoholilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.)
Olenkin vakavasti pohtinut, että kykenenkö ylipäätään 8-16 työaikaan? Tätä asiaa on syytä harkita tarkkaan. Eipä sillä, että minun täytyisi tämä dilemma ratkaista anytime soon. Asia tulee uuteen tarkasteluun sitten, kun ja jos armolliset työnantajat vihdoin tajuavat todellisen arvoni, ja kutsuvat minut haastatteluun. Niin ja tarjoavat minulle työpaikkaa. Niin ja mieletöntä liksaa.
Syksyn kovimpiin aktiviteetteihini kuuluvatkin siis sohvalla hengailu, johon liittyy läheisesti herkuttelu BB-finaalin yhteydessä joka sunnuntai (Einari on kyllä special), herkuttelu leffamaratonien yhteydessä viikonloppuisin, herkuttelu kympin uutisten yhteydessä joka ilta. Joo joo, ei mun tarvitse kuitenkaan jumppasaleille vääntäytyä, lenkkeilen Stockan herkkuun lähes päivittäin. THERE!
