I guess I'm gonna beee oukei, guess I'm gonna beee alright...

Ohhoh, kylläpä on kesä mennä vilistänyt silmien ohi filmipätkän lailla. WRUUUUM! Ollaan jo koulujen alussa. Siis syksyssä. Syksyllä, jolloin kaikki alkaa aina alusta. Niin ja nyt ollaan etenkin siinä syksyssä, jolloin tämän mademoisellen olisi pitänyt olla jo asiantuntevasti kopiomassa jonkun organisaation kopiokoneella (miten hemmetissä powerpoint sivuja saa monta yhdelle paperille? - joojoo se on tulostamista eikä kopiointia. Tämä asia jäi silti ratkaisematta ed. työpaikassani).

That was The Plan.

Sen sijaan, että kirjoittaisin blogiani työajallani, olen oikein kieltäytynyt tarjotuista työtehtävistä (olisikohan pitänyt aloittaa ne diapamijohdannaiset, kun niitä silloin sairauslomani tueksi tarjottiin??). Minulle soitettiin ja tarjottiin puolen vuoden luokanopen pestiä ja huomasin hätääntyväni, että MINÄKÖ TÖIHIN? "Eeeeiii, en usko, että voin ottaa vastaan. Eei, en ota vastaan. Kuulemiin." Toisin sanoen loma jatkuu. Onneksi. Ihan mielettömät lomasäät nimittäin.

Olotilani ei ole tässä syrjäytyneen statuksessa siltikään paniikinomainen, ahdistunut tahi huolestunut. Mitähän minulle on tapahtunut? Minulla ei ole työpaikkaa, minut on sanktioitu yhteiskunnan tuen osalta, mistään ei ole tullut tuloja koko kesänä - vaan so what? Meitsi on vaan ihan, että yo yo bless bless maan. Ja peace päälle! Tästä puuttuu enää se, että kohta mulla on rastat ja sellainen juuttikankainen oranssinpunainen jättiläishuivi päässä, ei kenkiä, pontso ja ituja kangaskassi pullollaan. Selkeä transgressio menossa. Pfiuh. Löytyihän tälle joku selitys.