Elämänhallintaa vuoristoradassa
Jos minä kirjoittaisin elämänhallintaoppaan, niin siellä lukisi, että käy vähintään kerran kesässä Lintsillä vuoristoradassa. Enkä yhtään nyt vitsaile tai senkään vertaa mitenkään halveeraa elämänhallintaoppaita, koska itsellenikin on kuluneen vuoden aikana kertynyt luettavaksi näitä vino pino. Voisikin pitää jonkun elämänhallintaopuskirjapiirin piakkoin.
Mutta se vuoristorata... Siinä on jotain samaa kuin tässä oikeassa elämässä. Kävelet käytävää eteenpäin. Joskus tekisi mieli vaan pysähtyä, mutta jatkat kulkuasi, koska ei muutakaan voi. Jännittää, ihan hirvittää, välillä on ihan pimeää, sitten tunnelin päässä pilkottaa valoa, helpottaa ja huomaa, että selvisi. Sitten jatketaan jälleen kohti uutta vuoristorataa. Niin symbolisesti kuin myös ihan oikeasti - vuoristorata tekee hyvää mielelle ja sielulle. Mene.
Lintsillä oli vuoristoradan 62v synttärit, ja kyytiin pääsi lauantaina maksutta. Kävimme Miehen kanssa vuorotellen, vaikka olisimme päässeet yhdessäkin, kiitos Lintsin lastenhoitopalvelun. Hih.
 |
| Nämä kaunottaret jonottivat kanssani vuoristoradan jonossa. |
