Kesä iholla osa 1 - Silosääret sokerilla

Ihanat helteet ja hellemekot! Nyt on teidän aikanne! 

On siis syytä myös vilkaista vähän sinne helman suuntaan, sillä sääretkin saisivat nyt mieluiten hehkua kuin mitään muuta. Säärikarvahuolto on ollut melko vaivatonta. Lahkeiden lyhetessä asiaan kiinnittää erityistä huomiota. En ole koskaan kokeillut epilaattoria, joskus vuosia sitten jotain äärimmäisen hankalaa vahaa, joka suttasi joka paikan, eikä irronnut sääristä sitten millään ja jätti laastarista tutut mustat liimavanat everywhere.


Karvattomat koivet ovat tähän mennessä syntyneet höyläämällä. Höyläkään ei täysin ongelmaton ole, sillä usein onnistun raapaisemaan polveen tai nilkkaan ja sitten tyrehdytetäänkin jo verenvuotoa. Nice. Sain Ruohonjuuresta testiin Acorellen ihonkarvapoistosokerin. Linkissä on sitruunainen, omani sisältää ylang-kukkaa ja ruokosokeria ja on täten huomattavasti ystävällisempi iholle kuin synteettiset ihonkarvanpoistajat (esim. Veet), joissa karvat "syöpyy" iholta pois. Hui.

Helteet tosiaan tulivat, joten eikun toimeen: 
Heitin vahan mikroon 15 sekunniksi, annoin tasaantua minuutin, kuten ohjeessa käsketään, jonka jälkeen aloitin rullaamaan sokeria iholle. Vahaa tulee aika paljon roll-onista tai tällainen rookie ei oikein vielä osaa täydellistä levitystekniikkaa. Muistan nähneeni jotain mainoksia, jossa kosmetologeilla on sellainen puutikku, jolla ne levittävät vahaa säärille. Ehkä sellainen sopisi minulle, ja hei sellaisiahan on olemassa, esim. täällä


Joo joo, kuvassa näkyy paikoitellen aukkoja. Eipä hätää, vaha kyllä saadaan kintuille ihan kaikkialle, mutta koska vatuloin ensimmäisessä sääressä vähän turhan kauan, ajattelin, että sokeri kaipaa lisälämmitystä. Meni aika kuumaksi. Kuuma vaha polttaa, tiedoksi vaan. Sääri on muuten ihan rentona. En alkanut tässä nyt esittelemään pohjelihaksia. 

Toinen potka menikin jo lähes rutiinilla ja niitä liuskoja kannattaa käyttää siihen saakka, että se vielä nappaa vahan irti eli aika kauan, mutta pointtina se, ettei joka nykäykseen ei tarvitse uutta. Sormethan on sitten aika sokeriset, mutta tämän vahan erityismaininta tulee siitä, että se lähtee vaivatta huuhtelemalla. Eli vaikka levitys ja poistovaihe olisivatkin vähän sotkuista puuhaa, niin no hätä, vedellä lähtee vaivatta.
  

Niin eikä tämä kyllä satu yhtään. Ihokarvojen poiston jälkeen, iho jonkin aikaa vähän punottaa, mutta hieroin ihanaa Dr Hauschkan sitruunanaista ja kiinteyttävää vartaloöljyä säärille ja se rauhoitti ihoa omalta osaltaan ihoa. Ja kah, nyt puuttuu enää se kukkamekko! Shortsitkin on jees! 

Seuraavan kerran, kun säärien rikkaruohot nostavat päätään, käytän jälleen sokeria. Sokeroinnin myötä ihokarvat nimittäin kasvavat hennompina ja yhä harvemmin täytyy tehdä tämä toimenpide. Pari päivää on nyt takana ja iho tuntuu erittäin sileältä, aivan kuin silosääriltä! Tykkään kyllä!

Niistä suonikohjuista en sano tässä nyt mitään. Saa ottaa yhteyttä, jos haluaa yhden nelikymppisen operoitavan täältä. Hahhaa! 


Siinä ne on, silosääret sokerilla. Hehkuvana, kuten tilattiin, kauppakassien vierellä, siinä missä yleensäkin. Niin ja kuvassa myös ehkä maailman kauneimmat pitsiTomsit, siskolta nimpparilahjaksi. ♥ 

*) Tuote saatu

Suosikit