Kesäloma 1/5



Aloha, kalimera, ciao bellas!

Sitä ollaan orientoiduttu lomamoodiin! Juhutihuu! Kesälomaa alkaa olla takana eka viikko viidestä. No panic. 

Otetaanpa tilannekatsaus: 

Biitsilä - check

Oltu kahdesti. Oli kylmä. Mereltä puhalsi vilakka tuuli. Sitkeästi istuin rannalla. +17 merivesi. Lapset pulikoimassa. Tietysti.  

 


Lintsillä - check

Ukki yllätti ja tuli visiitille. Ei tarvinnut stressata ruoanlaitosta tai mistään muustakaan, kun hän soitti sopiiko vierailu - ja olikin perillä jo kolmen tunnin junamatkan päästä. Mitäpä sitä suotta sen aiemmin ilmoittelemaankaan.

Lähdettiin vielä illalla ex-tempore retkelle Lintsille. Ukki kävi vuoristoradassa 55 vuoden tauon jälkeen. Ihan coolina. Kahvikupit pyörivät vain ukille ja tytöille. Ukki kävi myös lasten kanssa pallokarusellissa. Omassa korissaan.  Can't nothing but love.♥
 


 


Rosburger - check

Ei tarvinnut siitä ruoanlaitosta tosiaan stressata. Kesään kuuluu Hietsun torin Roslund. Ukille Rosburger. Mulle vartaat. Maistuivat.







Äiti iltamenoissa - check

Tavattiin viikon puolivälissä parin kaverin kanssa ja piipahdimme illan aikana myös Hernesaaren rannassa. Ollaanhan me tällaisia ajan hermoilla olevia henkilöitä.

Aamupäivämenoissa lounastettiin viimeksi Selänteen perheen kanssa - sort of - ja minä viihdyin. Iltamenoissa oli sitten vähän eri tunnelma. Nähtiin siellä tämä kohuperhe. En ota tähän caseen mitään kantaa, mutta siihen otan, että Hernesaaren ilta ei ole minua varten.

Seurasin vitivalkoisissa herveissään huulet tötteröllä, luikkari olalla, ripset kilometrin mittaisina laiturilla päivystäviä tapauksia. En voi ymmärtää. Toivon, että tämä kauneusihanne katoaa universumista ennen kuin omat lapseni ovat teini-iässä, mielellään niin pian kuin mahdollista. 

Hernesaaren konteista rakennettu ravintola-alue on kuin olisi festareilla. Bajamajat ovat upgreidattuja versioita perinteisten festareiden riisutuista versioista, mutta sama ***** näissäkin döfää. Joka paikassa soi musa - eri biisi sushin, pizzan ja baarin kohdalla - ollaan kuitenkin samalla laiturin pätkällä. Vähemmästäkin menee pää sekaisin. Silloin kun syöt sushia ja yrität keskustella seurueesi kanssa, niin huutaminen ysäribiisien yli, vaikka vain juuri ne tunnistaisikin, on tylsää. Olen ärsyyntynyt siitäkin, että lohinigirissäni oli ruoto. 
 
Seurasimme menoa kahden ystävän kanssa ja totesimme jossain kohtaa, että paras painua pyörittelemästä silmiään takaisin rannan toiselle puolelle, turvalliselle Mattolaiturille, jossa sentään edes osa illan viettäjistä on syntynyt 70-luvulla. 

Summa summarum: Hernesaaren ranta aamupäivä - I like.
Hernesaaren ranta iltamenot - No thanks. Ei vaan pysty.




Nyt jatkuu... LOMA!
 

Suosikit