Keskellä viikkoa

Tänään on lapset ja Mies sairastaneet kesäflunssaa, minä muuten vaan töttöröö-tautia. Sen saa halutessaan (tai haluamattaan), kun vaan valvoo tarpeeksi. Ysikuinen oli niin nuhainen ja kipeänoloinen, että ulkoilut jätimme väliin hänen kanssaan, mutta neljävuotias halusi ehdottomasti takapihalle. Neljävuotiaalle on tärkeää, että hän saa kulkea portaissa - mielellään yksin ja pari kerroksen väliä hänelle sallitaankin.


Takapihalla on rengaskeinut, joissa täytyy keinua ja kieputtaa hirmu vauhdit, mutta vauhtia neljävuotias ei suostu ottamaan itse. Aina, kun yritän ohjata, niin vastaukseksi tulee, että anna sä äiti vauhtia. Jos kieltäydyn, neiti hyppää pois koko keinusta. Niin, että pidä keinus äiti. 


 


Toinen hitti on Seuraa johtajaa ja loikin neljävuotiaan perässä ehdottoman koomisin liikkein. On muuten aina hienot käsikuvioitkin (siivet, tasapainoilukädet, balettikädet jne.). Just sattui naapuri tänään pihaan, mutta vedin tietysti samat muuvsit johtajan perässä. 






Päiväkoti on aivan kotimme vieressä. Neljävuotias halusi mennä päiväkodin pihaan ja vähän kurkkimaan ikkunoista. Mielestäni on kivaa, että tyttö osoittaa kiinnostusta päiväkotia kohtaan ja me jo vähän treenattiinkin heippojen jättämistä siinä portilla siten, että vaihdettiin rooleja - milloin minä olin lapsi ja milloin äiti. Meillähän päiväkotiin menot ovat poikkeuksetta aina olleet itkun siivittämiä. Ne iloiset heipat ovat melko harvassa, mutta onneksi niitäkin on. 



Lapsi kertoi innoissaan, missä kukakin istuu syömässä, milloin näkkärikello soi ja milloin saa nousta pöydästä kaaputtamaan ruoantähteet. Ruokapöydässä ei saa myöskään jutella. Jos on asiaa, täytyy viitata. Säännöt ovat hyvässä muistissa neljävuotiaalla.


Päiväkodin pihassa oli kiva touhuilla ihan vain kaksin äidinkin kanssa, mutta veikkaanpa, että syksyllä ne omat tutut kaverit ovat äitiäkin mieluisampia. Toivotaan ainakin niin.
 

Äitikin keinui ja vain katseli sinistä taivasta. Ihana hetki.


Vaatteet: Mini Rodini, H&M, Gap, Vans

Suosikit