Messuilla

kuva: ikioma (kuvaaja neljävee)
 
Hyvää huomenta!

Ihanaa, sitä ollaan kotona ja on jopa vähän nukuttu. Jei! Seiskakuu nukkuu aamu-uniaan (onneksi aamulla nukuttaa, kun ei niin yöllä) ja neljävuotias roikkuu Yle Areenassa. Hyvä! Äiti muistelee missä sitä oikein on tullut oltua.

Lähtötilanne: Yöllä ei oltu nukuttu juuri lainkaan. Mietin aamulla mitä järkee lähteä tällaisessa kunnossa Lapsimessuille heilumaan. Ylipäätään en ollut edes menossa, mutta neljävuotias bongasi mainokset jo viikkoja sitten. Jollain herkällä hetkellä tai pikemminkin jossain kiristystilanteessa menin sitten lupaamaan messut. Päätimme valita messupäiväksi perjantain, koska oletin, että silloin ei ole paljon porukkaa. Buahhahahhahhahhah! Voi vitsit. No silti uskon, että vähemmän sitä oli kuin mitä la ja su.

Ennen kuin pääsimme kotiovesta ulos, olimme ottaneet neljäveen kanssa yhteen jo muutaman kerran. Ehdin jo kerran perumaan koko messut. Mikä kumma siinä on, että ei mene jakeluun yksinkertainen pyyntö Käy nyt pissillä, vaan se pitää muuttaa kolmannen kerran jälkeen käskyksi Ala mennä sinne pissille NYT! ja sitten jo perutaan Lapsimessut Olen nyt jo niiiiin monta kertaa pyytänyt ja koska et usko, niin nyt on sellainen tilanne, että me ei lähdetä mihinkään! Oliskohan vähän äitillä kiristänyt päässä??

Kyllähän sitä sitten päästiin matkaan ja kerrattiin siinä vähän sääntöjä, miten ollaan, ettei eksytä. Olin kotona sanonut laittavani lapun neljäveen taskuun, jossa on äitin numero, jos käy niin hupsusti, että eksyy. No arvatkaa muistinko oikeasti laittaa sen lapun? Messuilla näkyi lapsilla tarroja paidoissa, joihin oli laitettu nimet ja tekaistut yhteystiedot. Näytti siltä, että kaikilla oli sellaiset, mutta me ei tarrojen jakajaan törmätty. Toisilla lapsilla oli ne makeat Muotokielen taaperokyltit, mut ei meillä.

kuva: muotokieli.fi

Menimme ekaks tsekkaamaan muotinäytöksen. Lapset olivat reippaita ja hauskoja , mutta mietin aina tämmöisissä näytöksissä, että miksi äitimallien liikkeet ja niiiiiiin pirteät hymyt ovat sitä luokkaa kuin olisivat  napanneet aivan liian monta Vicodinia Cofi-tabsia. Nimim. Tosikko. Sitten oli vuorossa muistaakseni Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri vai olikohan se Aarrelaivapumppu tällä kertaa. Sitten jossain välissä vilkaistiin kauempaa Ella ja Aleksi.  Kotiin lähdettäessä Hilarius Hiiri vielä hyppäsi lauteille. Semmoinen asia ärsytti ihan suunnattomasti, että mikähän järki on säätää se vola niin kovalle, että se raikuu sieltä hemmetin Vekara-lavalta Rovaniemelle asti?? Tosi kiva oli siinä esittää pantomiimia neljävuotiaalle, että ei saa karata stagelle. Not to mention seiskakuun tärykalvot, saati minun (for heaven's sake!) tuskin kiittivät tästä.

Tiimari-standillä askarreltiin prinsessakruunuja. Rokote-pisteestä saatiin Rockettes-maailmanmestareilta värityskirja sekä pyysin virallista tahoa kertomaan neljävuotiaalle miksi rokotukset ovat tärkeitä. Neljäveetä ei voinut vähempää kiinnostaa. Seppälästä olisi saanut - 20 %, mutta olin ehtinyt ostaa jo aikaisemmin ne neuleet. Vertasin jälleen kahta 74 cm yöpaitaa ja oli taas muutaman sentin erot. Oh well. Kuopukselta tsekkasin Mini Rodinin pandat ja Geggamojan pipot. Ei ollut kokoja, mutta sain sovittua, että voin tilata toimituskuluitta nettikaupasta. Fair enough.

Me olimme paikan päällä näin jälkeenpäin ohjelmasta katsottuna yli neljä tuntia. Ziizas! Ei ihme, että illalla oli vähän viri-viri-tööt-tunnelmia. Neljävuotias sai vihdoin Isä-nallen Titi-perheeseensä, koska se oli ollut vähän lomilla ja palasi nyt takaisin perheensä luo. Niinhän ne iskät välillä tekee. Messujen tärkeimmäksi ohjelmanumeroksi nousikin nallejen jahtaus, jotta neljävuotias sai antaa niille halin. Mission accomplished.

Suosikit