Latu auki

Ohoi!

Täällä on tapahtumassa varovaista siirtymistä totaalisesta syrjäytymisestä takaisin yhteiskunnan jäseneksi, tosin korostan: hyvin varovaista. Olen viettänyt tämän päivän 12-vuotiaiden seurassa ja minua kismittää sijaisopettajan toimessa erityisen paljon seuraavat asiat :

I
- miksi pitää mölistä, vaikka kuinka karjun tukka suorana, että "nyt jos ei mene se suu kiinni, niin tulee kyllä rangaistus. Tai useita rangaistuksia". Lisäksi tehostuskeinona vetoan ikään: "Luulin, että ei teille enää tarvitsisi möykätä, niin kuin nelosluokkalaisille."

Kun mikään ei riitä, mennäänkin jälki-istuntojen jakoon:
"Paljonko jälkkäriä?"
"Kaksi tuntia."
"No ei kyllä onnistu, kun voi olla vain tunnin kerrallaan."
Hemmetin näsäviisaat.
Tosin lisäsin, että sitä rangaistusta jaetaankin monen päivän ajalle. HAH.

II
Miksi 12-vuotiaat pojat ovat ihan tytön näköisiä? Tämä sotkee istumajärjestelypähkäilyn täysin. Asiaa ei helpota se, että tehdään nimilaput, koska nämä tämän päivän Idat ja Jasonit kirjoittavat nimilappuihinsa kaikkea muuta kuin oman nimensä. Kuten Pauli, joka ei siis ole Pauliina, vaikka onkin ihan tytön näköinen.

III
Miksi kuutosluokan matematiikasta on tehty ihan tajuttoman vaikeaa ymmärtää, saati selittää toisille? Kännykän laskimella saa oikean vastauksen, mutta mites alat jakoviivan kanssa turaamaan. "Joo, käytte sitten oman opettajan kanssa nämä tehtävät." "Juu, nyt ei kysellä, teette vaan just ne tehtävät, jotka osaatte." Pfiuh.

Suosikit