Profiili Hevosnaama

Hirnau!

Se on konsultti Ripu Lindfors tässä toivottamassa Jumalan päivää!

Taitaapa olla ukkosta ilmassa, kun on niin painostava tunnelma täällä konttorilla. Ei meinaa oikein päätänsäkään jaksaa kannatella. Olen siis heppatallilla. En ole koskaan ollut mikään hevoshullu eikä minusta tule sellainen näin aikuisenakaan. Olin ajatellut, että on aivan mahtijuttu, kun Herra Isoherra on nyt ottanut kylkiäisekseen tuon uuden puudelin ja on poissa koko viikon! Tuntuu suorastaan oudolta. Vaikea kuvailla tarkemmin. Melko huolestuttavaa, kun tuo tunnemaailmakin on menossa kovaa vauhtia indolenssia kohti (ei ihan sama kuin influenssa.. :D).

Täysin vapaana en voi täällä melskata, koska kätyri Hevosnaama ei ole näet yltänyt vielä IsoH:n rankinglistan kärkeen, niin täällä sitä nyt sitten yhdessä vaalitaan työilmapiiriä. Kuutisen tuntia ollaan tätä konttoripäivää vietetty ja vuorovaikutus on ollut "jäätävää". Lainaus on itse Hevosnaamalta. Hän käyttää ko. termiä silloin, kun joku asia on hänen mielestään tosi makeeta tai coolia tai mitä teinit tänä päivänä sanovatkaan. Siis mikä täällä voisi ylipäätään olla makeeta? Etenkin, kun Hevosnaaman ainoa tehtävä on syöttää exceltaulukkoon numeroita. Oi, antakaa ma ylen annan.

Mitä tahansa sanon IsoHerrasta kritisoivaan sävyyn, Hevosnaama oikein kohentaa liki kolmimetristä varttansa ja keksii jokaiseen toteamukseeni jonkin typerän puolustusverukkeen. "Siis se on ihan oikeessa, kun se sanoo, ettei keskustassa ole mitään hyviä valmennuspaikkoja." Sallikaa mun nauraa, mutta minulla kun on siis se uusi etunimi: indolentti, niin minuun eivät nämä puheet pureudu. Nämä provosoivat (toiveajattelua) "keskustelut" käydään siis tietenkin minun aloitteestani. Hevosnaama pitää turpansa kiinni muutoin. Olisi muuten ollut melko ikävästi sanottu, jos ei Hepoilla olisi oikeasti turpa.

Keskustelimme männä viikolla Herra IsoHerran kanssa Hevosnaamasta ja IsoH totesi, että "Eiks ookki tosi sosiaalinen kaveri." Minä tietenkin purskahdin nauramaan ja sanoin, että "On, on, kun ajatellaan, ettei se puhu mitään." Herra IsoHerra löysi heti tietenkin vikaa minusta ja sanoi, ettei mun juttuja ymmärretä oikein ja se on sikäli ihan ymmärrettävää, koska "se johtuu siitä savolaisuudestasi." Mistä se kaikki nämä oivallukset keksii?! On se nero mies.

Hevosnaama pukeutuu joka päivä vaaleasävyiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Hihat ovat kääritty tiukasti kyynärpäihin asti. Mahdollisimman konservatiivista, en halua ärsyttää ketään-pukeutumista. Kengät on ainakin 74 kokoiset. Hän on ainakin konkreettisesti isoissa kengissä, vaikka vielä numeroita syöttääkin. IsoHerra onkin todennut, että "Täällä edetään pienin askelin. Turha luullakaan, että työtehtävät muuttuisivat ensimmäiseen seitsemään vuoteen." Tästä esimerkkinä tämä jo aiemmin mainitsemani äitiyslomalainen, joka kuulemani mukaan tekee edelleen samoja juttuja kuin minä. Apua oikeesti, jos en saa muualta töitä.

Hevosnaama on yhtä lailla Ameriikan suuri ihailija kuin IsoH ja on jopa asustanut kyseistä maata. Siitä ropisi extrapointseja "työhaastattelussa". Tuolta hevoskarsinasta kuuluukin pitkäksi venytetty ja american aksentilla väritetty sana "Nice" joka kerta kun näppäimet lakkaavat syöttämästä numeroita exceliin. Mä olen lakannut jo aikaa sitten antamasta itselleni palautetta tästä kurjasta työstä ja mä sentään teen "hienoja tutkimuksia" (tässä ollaan siis ihan eri liigassa kuin oikeat tutkimukset).

Lounastaminen menee siten, että IsoH puhuu ruoka suussa, kun Hevosnaama intoa uhkuen anelee IsoH:tä kertomaan Tales from the Wonderful Businessworld. "Siis onks mitään juttuja, kerro nyt jotain tosi herkullista." Toimistolla puolestaan ajattelin tässä taannoin laajentaa Hevosnaaman työnkuvaa ja näytin hänelle kuinka varmuuskasetti vaihdetaan. Painoin napista ja kasetti liukui ulos. "Aika fakiiria", totesi Hevosnaama. Kyllä, näinkin voi sanoa.

Miksi minä olen vielä täällä töissä?